Niin vilahti tämä juhannus kolmipäiväisten agilitykisojen merkeissä Tuorlassa. Kääpiöpennut kokoontuivat kisaamaan juhannuskääpiön tittelistä, jopa Oulusta asti tätä lähdettiin tavoittelemaan:) Mukana pennuista siis Roy, Bättis, M.U, Nova ja Pepsi sekä turistina Cara. Oli niin hauskaa, mutta koiralle aika raskas viikonloppu kun aamulla aikaisin lähdettiin ja puolenyönaikaan palattiin kotiin hetkeksi nukkumaan. Sain paljon paapoa niin ihmis- kuin koiravauvoja, ja Nova haluaa meille ehdottomasti pienen bc-pennun!

Kyseessä oli mun elämän ensimmäiset viralliset agilitykilpailut, mutta myös Novan.  Ensimmäisenä päivänä Nova oli niin tohkeissaan uudesta paikasta, ettei radoilla malttanut kuin säheltää, keinulla lenteli ja kepit eivät onnistuneet. Hyppyradalla mulla ei ollut kertakaikkiaan mitään saumoja ehtiä oikeisiin asemiin.

Toisen kisapäivän aamuna menin hallille väsyttämään koiraa ja tekemään muutamat kepit. Nova oli kuin unelma eikä mitään virheitä. Kisaradoilla taas ei vauhtia puuttunut ja hallinta oli enemmän kuin kateissa, mutta kepit osasi. Lauantain toinen rata oli kuin meille tehty, muutama vaikea kohta oli, mutta mulla oli niihin niin hyvät suunnitelmat. Menin radalle tosi varmana ja ajattelin, että nyt tai ei koskaan. No, radasta tuli meidän elämämme huonoin, Nova sähläsi ja mä sähläsin ja tuomarikin jo suutahti. Radan jälkeen en palkannut kunnolla Novaa, se tiesi että olen totaalisen pettynyt ja murahdin sille kun se oli sikaillut. Tästä sitten kuulinkin lopunpäivää täysin oikeutetusti Sessalta pitkät saarnat ettei noin voi olla palkkaamatta ja vihainen ja kaikki oli mun ohjauksesta johtuvia virheitä vaikken ensin uskonutkaan vaan syytin koiraa. Yritin taas jälkikäteen leikkiä Novan kanssa, mutta se oli myöhäistä. Illalla kisojen loputtua tein kisapaikalla tyhjällä kentällä jotain pientä, ja taas Nova oli oma kiltti täysin oikein tekevä itsensä.

Sunnuntain kisarata näytti heti meille aivan mahdottomalta kävelyvauhdilla, mutta se olikin lopulta Novan paras rata, ja ne vaikeimmat kohdat onnistuivat! Kaikkien päivien joka radalla kontaktit oli hyvät ja alkuvaikeuksien jälkeen kepitkin onnistuivat. Keppejä ei aiemmin ollakaan tehty muualla kuin Hittiksellä, jossa se pääosin tekee ne varmasti. Joka radalle saatiin paljon apuja ja neuvoja, kiitos meitä auttaneille kun jaksoitte vääntää rautalangasta! Yksin en olisi varmasti päässyt puusta pitkälle ja olisin menettänyt toivoni alta aikayksikön.

Kisojen koontina Novalle viideltä radalta kaikista hylly:) Täytyyhän kääpiöpentuperinnettä kunnioittaa! Tähän mennessä olen ajatellut, että kyllä me Novan kanssa nyt noi ykkösluokan nollat napataan tuosta noin  vaan, mutta nyt tuntuu siltä, ettei me saada yhtään ainoaa nollaa ikinä! On se niin vaikeaa ja pienestä kiinni. Mutta mä en edes haluais kakkosluokkaan, koska nämä ykkösten radat ovat kivoja:) Nyt on kova kisainto, mutta täytyy odotella että pystyn juoksemaan, koska muuten on kyseessä kutakuinkin mahdoton tehtävä....

Kiitos kisakuvista Sirpa Saarelle:

Tiivis paketti.

Kieli keskellä suuta.

Kyllä rakas,minä autan sinulle pehmeän laskun! Siis voisiko joku kertoa että onko tämä jokin uusi ohjauskuvio:) Mitä ihmettä mä oikein touhuan.....

Roy, tai anteeksi, ei puhuta kieltonimellä vaan siis Ruisku, teki ainoan hienon nollaradan viimeisenä kisapäivänä, ja näin ollen julistettiin pentueen kesken vuoden 2011 Juhannuskääpiöksi! Kyllä kannatti lähteä Oulusta asti! Ja Nasu, miten kertakaikkisen ihana koira <3 Nyt odotellaan uusia kääpiökisoja, milloin?

Juhannusiltaa vietettiin Paattisilla pentujen synnyinsijoilla 11 koiran voimin. Kuvassa osa koirista, Ammukin vielä aitauksessa, kunnes hyppäsi aidan puisen korkeimman kohdan yli ja suoraan pöydän ääreen yhdelle vapaalle tuolille ihmisten viereen odottamaan omaa makkaraansa.

Ja tässä pöydän antimia  Huom kaunis koristelu kuten mastechefissä, lisukkeena tuoretta hunajaa ampiaispesän muodossa. Kaiken kruunaa hyttysmyrkky ja terveysrasva. Ja kyseessä ei ole mun lautanen. Oikeasti.

 

Kisapaikalla Nova taisi tehdä vaikutuksen, koska multa tultiin kysymään radan jälkeen, että mistä noin hienoja ja kivannäköisiä pitkäjalkaisia koiria on tullut :) Seuraava vastaantulija sanoi ohimennen, että onpas tuolla mahdottoman iloiset ja eloisat korvat :) Sitten tuli veljeni Mikko, joka Neran nähdessään sanoi että mikäs pentu tuo on. Kun kerroin sen olevan Novan äiti, Mikko sanoi, että miten noin pieni on pystynyt pennut tekemäänkään :)

Sunnuntai-iltana mökillä oli pakko siirtyä jo näihin OIKEISIIN lajeihin, joten tehtiin tunnarin piilotusta kun Novalla näytti olevan virtaa. Nova on niin kekseliäs, että se löytää oman aina ja heti vaikka mihin piilotan tai joku toinen piilottaisi.